Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Kun Suomi vuonna 1995 voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, 2.1 miljoonaa suomalaista istui television ääressä katsomassa. Netistä ei kannattanut etsiä tuoreimpia kuulumisia, tai kuvaa Kauppatorin juhlista.

Lycos-hakukone julkisti eilen kymmenvuotistaipaleensa 50 suosituinta hakua. Ykkösenä ei ole "MM 1995" eikä "Matti Nykänen". Listan kärjessä on .... Pamela Anderson.

Onneksi on netti. Heh.

Huomionarvoista on myös, että listan vanhin lienee sijalla 47 keikkuva Nostradamus.

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen otsikko:

"Nelosen sarjoille paljon Emmyjä".

Lisää suosikkiaiheesta alempana.

Alla loistava artikkeli US Openin loppuottelun jälkimainingeissa. Haastan Hesarin, IS Veikkaajan ja Urheilulehden kirjoittamaan yhtä hyvän vapaavalintaisesta aiheesta. (Juttu löytyy myös tästä, ilmainen rekisteröityminen (kannattaa)). Miksi tällaisia ei suomalaisissa lehdissä näy? Eikö kiinnosta, eikö osata vai haluta?

---

September 12, 2005

At 35, Agassi Gives All but Falls to Younger Star

By CHRISTOPHER CLAREY

It was one of Andre Agassi's finest performances in a United States Open final, and it was the latest unmistakable sign of Roger Federer's tennis greatness that Agassi still lost in four sets yesterday.

The match was an intergenerational tussle and contrast in styles between Federer, the flowing 24-year-old from Switzerland who is dominating the sport, and Agassi, the 35-year-old father of two from Las Vegas who remains, despite his fragile back, the game's strongest personality.

As the shiny-domed, tightly wound Agassi racewalked along the baseline between points in his familiar pigeon-toed fashion with his fans shouting encouragement at him on a first-name basis, Federer's body language was much quieter as he languidly shook his hair out of his eyes and picked at his strings. But once the ball was smacked into play, each was in a spectacular hurry to break down the other's defenses.

The top-seeded Federer did not play his best in this 6-3, 2-6, 7-6 (1), 6-1 victory, but he played close enough to his best in the critical phases of the third and fourth sets to win his second consecutive United States Open and run his record in Grand Slam finals to 6-0.

"It is disappointing to lose, but the first thing you have to assess is why you did lose, and I just lost to a guy who's better," Agassi said. "There's only so long you can deny it. He's the best I've ever played against."

Agassi, the oldest men's finalist at the United States Open in 31 years, had experienced something similar here as a younger man: giving his all and finding himself with the runner-up's silverware against a clutch-serving opponent with a beauty of a running forehand.

But Federer has moved seamlessly into the larger-than-life space left behind by Pete Sampras, Agassi's now-retired rival, who beat him here in the final in 2002. And at 24, Federer is going places with his smooth-moving game that Sampras never managed to reach.

"Pete was great; I mean no question," Agassi said. "But there was a place to get to with Pete. You knew what you had to do. If you do it, it could be on your terms. There's no such place like that with Roger."

Agassi speaks from plenty of hard-won, or better put, hard-lost experience. This defeat was his eighth straight against Federer, and though it was considerably closer than his three lopsided losses earlier this year, he was fortunate to win a game in the final set. Agassi was soon back in his customary role of explaining Federer's phenomenal talent.

"He's the only guy I've ever played against where you hold serve to go 1-0, and you're thinking, 'All right! Good!' " Agassi said later, getting a laugh from his audience. "And I'm not just making fun of it. I'm literally telling you the way it is. He can hurt you at any point."

Federer is well aware of his special powers, and though he generally does an effective job of negotiating the delicate line between honesty and diplomacy, it is becoming difficult for him to avoid the obvious. He has now won his last 23 finals, something no other man has done in the 37-year Open era. He is the first in the Open era to win Wimbledon and the United States Open back to back in consecutive years. He also reached the semifinals at the other two Grand Slam events this year, the Australian Open and the French Open.

"I've always looked much more up to Sampras than to Agassi," Federer said. "Didn't pay much attention to Agassi, but thank God he was around longer so I got to know him better: for his results, for him as a person. Now I enjoy playing as much against him like when I did against Pete."

Over the years, and there have been 20 of them now at the Open, Agassi has often been tight-lipped and caustic in defeat. But there was no trace of bitterness in his voice after this Grand Slam final, his first since he won the Australian Open in 2003 and quite possibly his last.

He arrived here with a suspect back, having lost in the first round at the French Open and withdrawing from Wimbledon. But he fought his way through a draw that opened up nicely for him and reached the final by beating three unseeded yet dangerous shotmakers in a row in five sets: Xavier Malisse, James Blake and Robby Ginepri. But Federer is the most dangerous shotmaker.

"He was ready for the battle, but I think we'd be kidding ourselves if we totally ignored the fact that it's a 35-year-old body," Gil Reyes, Agassi's fitness coach, said.

Still, 35 has its advantages. Old enough to appreciate the significance of this latest run, Agassi walked on the court before each match savoring the atmosphere, making eye contact with fans, some of whom with memories good enough to recall his long-haired, quick-tempered younger years, when he did now-unimaginable things like spitting on the chair umpire Wayne McKewen.

But the ambivalence about him has evolved into genuine warmth, and as Agassi's name was announced during the warm-up with Federer, most of the 24,797 fans in attendance stood and applauded, and there was more of the same after match point.

"Over the last 20 years I've come full circle," Agassi said. "It's been an amazing journey and discovery of each other as I've grown up out here. And to be here at an age where I can take in that sort of love and be at an age where I can embrace it is a tremendous feeling."

To Agassi's credit, this match was not defined by nostalgia. It brimmed with low-trajectory, high-velocity winners, timely first serves and lunging defense. With Agassi leading by 4-2 in the third set, it was beginning to seem possible that he would win a third singles title here.

But in the next game, Federer accelerated at 30-30 and produced consecutive winners to break Agassi's serve. Federer won his next service game at love to get back to 4-4. Though Agassi managed to save four break points on his serve at 5-5, they were soon in a tie breaker.

Agassi won the opening point with a backhand drop shot, but on the next point he missed a forehand return off a high-bouncing second serve and moaned in disappointment. Federer reeled off the next six points, taking a two-sets-to-one lead.

It had happened so quickly that the crowd needed more time to realize that its favorite had lost control of his destiny. Agassi postponed the inevitable at 0-5 in the fourth set by saving two match points and holding serve. But in the final game, Federer held at love, finishing off the victory with a kick serve that Agassi returned long with the two-handed backhand that had played a vital role in his eight major titles.

It remains to be seen whether Agassi will play in another major. He has had three cortisone injections in the last eight months to calm the lower-back pain caused by an inflamed sciatic nerve. He was the oldest man in the singles draw here and the oldest finalist in any Grand Slam event since Ken Rosewall reached the final here in 1974 at age 39.

But Agassi made it clear, despite the fact that his back was tightening on him again during the award ceremony, that he would like to continue playing next season.

"As of now, my intention is to keep working and keep doing what it is I do," he said. "You know, the only thing better than the last 20 years will be the last 21 years."

It will be a tough act of his own to follow. Even in defeat, this run in New York was one of the most irresistible of his career, and when it ended, he made his way off the court and into the tunnel, where his 3-year-old son, Jaden Gil, was waiting for his customary postmatch hug.

"Daddy, who did you play with?" Jaden said.

It could have been a long answer, but Agassi chose to keep it simple. "Somebody with long hair," he said.

Copyright 2005 The New York Times Company

Aamulehti kyseli ihmisiltä (HS:n kautta):

Jos yleisö saisi päättää, Yleltä karsittaisiin ensimmäisenä urheiluohjelmia. Urheilua karsisi 37 prosenttia taloustutkimuksen Aamulehdelle tekemään kyselyyn vastanneista. Erityisesti urheiluohjelmia vähentäisivät naiset ja kokoomuksen kannattajat.
Jopa puolet naisista haluaisi Ylen näyttävän vähemmän urheilua.

YLE on puun ja kuoren välissä. Riittää, kun katsoo yhtiön katsotuimpia ohjelmia. (Numero suluissa kertoo sijoituksen katsotuimpien listalla, kun kaikki kanavat ovat mukana).

1. Itsenäisyyspäivän vastaanotto
2. Tv-uutiset ja sää 6.12.
7. Jääkiekon MM 2004 (28.4.)
9. Tv-uutiset ennen jääkiekkoa 28.4.
10. Euroviisut: Suomen karsinta

Itsenäisyyspäivän vastaanottoja ei voi lisätä nykyisestä, eikä oikein Euroviisukarsintojakaan. Urheilu pitää poistaa kanavalta kokonaan.

Eihän tosin ole YLEn vika, että ihmiset katsovat mieluummin Idolia ja Miss Suomi -kisaa (sijoilla 3 ja 4).

YLEn kannattaisi keskittyä siihen, missä se on aina ollut muita kanavia parempi: parempiin ohjelmiin. Kaupalliset eivät tee enempää kuin on tarvis, eikä Suomessa ole tarvis kovinkaan kalliisiin ja laadukkaisiin produktioihin. Syyttäjän todiste numero 1: Pulttibois.

Eikö SanomaWSOY ala olla jo liian iso Suomeen?

Heitän kysymyksen, noin, ja liimaan tähän alapuolelle konsernin kuvausta heidän sivuiltaan:

SanomaWSOY on Suomessa johtava
- sanomalehtikustantaja
- aikakauslehtikustantaja
- kirja-ja oppimateriaali-kustantaja
- kaapeli-TV-toimija (ja TV)
- kioskikauppaketju
- lehtitukkukauppa
- kirjakauppaketju
- elokuvateatteriketju
- kuvatoimisto

Siis:
Helsingin Sanomat
Iltasanomat
Taloussanomat
IS Veikkaaja
Nelonen
HTV
Keltainen Pörssi
WSOY
Weilin+Göös
Lehtipiste
R-kioskit
Pizza Hut
Suomalainen kirjakauppa
Yliopistokirjakauppa
Lukiolaisten kirjakauppa
Reader's
Finnkino
Radio Helsinki
Palsta
Huuto.net
Etelä-Saimaa
Kouvolan Sanomat
Kymen Sanomat
Startel
ITviikko
digitoday.fi
Esmerk
Lehtikuva
Uutislehti 100
Kellokas
Itäväylä
Vartti
Nöjesguiden
Aku Ankka
Auto Bild Suomi
Blue Wings
Cosmopolitan
ET-lehti
ET-ristikot
Gloria
Glorian Antiikki
Glorian Koti
Glorian ruoka&viini
GTi-Magazine
Helpot Ristikot
HIFI
Hyvä Terveys
Kodin Kuvalehti
Kultaristikot Extra
Kuukauden Sarjisekstra
Lasten Oma Kirjakerho
Lento
Me Naiset
Meidän Perhe
Merkurius-kirjakerho
MikroBitti
Nalle Puh
Osaava Kodinrakentaja
Pelit
Prinsessa
Prosessori
Rahastosäästäjä
Rakennuslehti
Roope-setä
Sisters Club
Sport
Suuri Käsityölehti
Tiede
Tietokone
Turvallisuus
W.I.T.C.H.
V8-Magazine
Vauva
Yhteishyvä
Ajasto
Lönnberg painot
2ndhead
Werne
Maxisat (46%)
Jokerit HC Oyj (36,43 %)
Egmont Kustannus (50%)

Näillä Sanoma tekee 2,5 miljardin euron liikevaihdon ja 300 miljoonan euron voiton.

Ainakin Suomi on Sanomalle liian pieni, ei toisinpäin, ja yhtiö onkin kansainvälistynyt viime vuosina. Missään muualla sillä ei kuitenkaan ole hallussaan koko jakeluketju, kuten Suomessa. Viime vuosien uutuuksia on ollut brandien jatkaminen, tyyliin IS Veikkaaja, ja Nelosen IS Urheilu-uutiset.

Ainakin Innossa tutkittiin sisustusvinkkejä innokkaasti Gloriasta.

Michael Moore nosti sen esiin "Bowling for Columbine" -elokuvassaan. Uutisilla pelotellaan ihmisiä. Kaikkeen voi kuolla, ja kaikki voivat olla terroristeja.

Suomeen pelottelutrendi ei ole vielä tullut kovinkaan voimakkaasti ja iltapäivälehtienkin lööpit ovat vielä pitkälti julkkisvetoisia. Esimerkiksi tänään Iltasanomissa "Bussikuski kuoli rattiin" ja "Eremenko ja Forssell katosivat", Iltalehdessä puolestaan "Tunnustus vei 100 000 euroa" ja ihmetellään Kimi Räikkösen ja Jenni-jotakin suhdetta. Kuvan kera.

Tukholmassa tilanne on jo toinen. Tänään lööpissa lukee "MAT som skyddar mot SJUKDOMAR". Jopa positiivinen uutinen on siis käännetty pelottavan näköiseksi. Viime vuosina ruotsalaisissa iltapäivälehdissä on ollut käynnissä "kan ge cancer" -kampanja, kun parhaimmillaan 3-4 päivänä samalla viikolla eri aineet, ruoat, tavarat ovat karsinogeenisiä. Esimerkiksi näin.

Ihmiset pelästyvät, ostavat lehden uteliaisuudesta ja järkytyksestä. Ja että sama shokki saadaan vielä vuoden päästäkin, kun ihmiset ovat jo turtuneet, pelottelun astetta pitää lisätä.

Viime viikolla Expressen julisti lööpissään, että TERRORISTIT olivat UHANNEET RUOTSIA (ja Tukholmaa" ISKUILLA. Itse jutussa ei mainittu Ruotsia lainkaan, ainoastaan, että Irakiin joukkoja lähettäneet maat ovat uhkausten mukaan vaarassa. Tukholmaa jutussa ei mainittu edes mutkan kautta, edes pääkaupunkina.

Terroristivaaraa ei tietenkään sovi vähätellä, mutta rajansa kaikella. Vaikka totuuden raja.

Olin työmatkalla St. John'sissa, Newfoundlandissa vuonna 1998 ja muistan lukeneeni hotellihuoneessani Rolling Stonesta, että MTV:n trendinuuskijoiden mukaan nuorisokulttuuriin oli nousemassa kiltti trendi.

Pahikset saisivat siis väistyä hyvin hyvien ihmisten tieltä, ja hyveellisyys nousisi kunniaan hotellin thrashauksen sijasta.

Ilmeisesti gangstat tulivat MTV:lle yllätyksenä. Tai se, että Britneykin jätti koulutyttöimagon ja alkoi lähestyä white thrash -mielikuvaa. Ja, että tosi-tv -buumi pakottaa sarjojen sankarit toinen toistaan kovempiin ylilyönteihin saadakseen edes jotain huomiota osakseen.

Kaikkeen kuitenkin kyllästyy ja Finnjewel ennustaakin, että NYT alkaa olla hyvyyden vuoro. Ihmisten turvallisuuden tarve ja turtumus erilaisiin shokkeihin ("tositv"-video, avautuu uuteen ikkunaan) avaa ovea hyvyyden trendille. Tervetuloa.