Istuin eilen iltapäivällä ruotsalaisen Bloggforumin panelissa. Aiheena, "kuinka blogeja kirjoitetaan ja luetaan". Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen, mutta ei ehkä tapahtuman mielenkiintoisin.

Paikalla oli toistasataa bloggaajaa, jotka keskustelivat innokkaasti blogien roolista Ruotsin tulevissa vaaleissa, sekä uusista teknologioista, joita bloggaajat voivat hyödyntää. Kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Ja ainakin jonkun mielestä minäkin olin ajan tasalla.

Tarvitaanko Bloggforumia? Ainakin bloggaajat tarvitsevat taputuksen selkään. Sitä Bloggforumissakin tarjottiin.

Inc.-lehdessä oli mielenkiintoinen kolumni siitä, kuinka aloittava yritys (yrittäjä) voi yrittää saada palveluita ilmaiseksi.

Kolumnistin mukaan Real Median perustaja Dave Morgan käynnisti firman 40 000 dollarilla. Kaksi ensimmäistä työntekijää ei saanut palkkaa lainkaan. Kun hän tarvitsi juristiapua, Morgan ehdotti, että jos asianajofirma ei laskuta mitään ensimmäisen vuoden aikana, hän toisi heille enemmänkin töitä jatkossa.

Ja loppu on historiaa.

Kun uskaltaa kysyä.

Kaikki bloggaavat. Iltasanomilla oli jääkiekon MM-kisojen aikana jonkinlainen pseudoblogi, jossa uutispäällikkö Tuomas Nyholm kertoili, mitä muuta halleilla tehtiin, silloin kun ei pelattu jääkiekkoa.

Mielenkiintoinen sinänsä ja hauskaa luettavaa. Osoite oli vain hankala.

Ruotsissa blogataan hurjalla tahdilla. Expressen ja Aftonbladet julkaisevat melkein päivittäin toimittajiensa/kolumnistiensa uusia blogeja. Ja parin viikon päästä on se Bloggforum 2.0, jonne minutkin on kutsuttu panelistiksi. Aiheena "Kuinka blogeja kirjoitetaan ja luetaan".

(Älä huoli, esimerkkicaseni ei ole tämä, jonka päivitys on valitettavan satunnaista, vaan HockeyBlog, joka päivittyy joka päivä).

Koska blogimaailma on niin uusi, että blogosfääri-sanakin tuntuu vielä hienolta, ensimmäoset bloggaajat nauttivat vielä coolin kidin leimasta. Niinpä Ruotsissa on nyt nahisteltu eri blogien välillä. Vastakkain Expressenin bloggaaja ja Sanna (jonka kanssa olen samassa paneelissa).

Norjassa puolestaan Dagbladet teki verkkosivuilleen tilaa ja hankki kokeneita bloggaajia tuomaan sisältöä lehden blogiin, sen sijaan, että olisi laittanut omat toimittajansa kirjoittamaan enemmän.

Kaikki ovat siis yhtä mieltä siitä, että blogit tuovat lisäarvoa lehtiinkin. Expressen yrittää tehdä kolumnisteistaan brandeja, kun taas Dagbladet yrittää tehdä ennen kaikkea mielenkiintoista sisältöä. Ei niin, että ne olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

Uusimmassa Forbesissakin oli muuten kolumni, jossa puolusteltiin bloggaajia "oikeita toimittajia" vastaan. Turhaan. Ei bloggaajia tarvitse puolustella. Aika puolustaa hyviä bloggaajia.

Odotan innolla Hesarin politiikan toimituksen blogia - vaikka voisin lyödä vetoa, että sellaista ei tule tällä vuosikymmenellä.

"Menestystä voidaan mitata asiakastyytyväisyydellä, kannattavuudella ja kassavirran kasvulla, mutta sitä tulee vain, kun henkilöstö tuntee tavoitteet ja sitoutuu niihin joka päivä sekä jakaa hyvät kokemuksensa ja oppinsa toisten kanssa."

"Henkilöstön koulutus, ammattimaisen asenteen luominen ja työntekijöiden hyvinvointi ovat organisaation painopistealueita."

Ja niin edelleen. Ylläolevat lauseet ovat erään suomalaisyrityksen henkilöstölehdestä ja aivan, ne voisivat olla minkä tahansa firman henkilöstöjulkaisusta. Kuka hyötyy siitä, että asioita pyöritellään ja että tekstit pitää luetuttaa kymmenellä ihmisellä, ennen niiden julkaisemista?

Finnjewel Oy tarjoaa nyt palvelun, joka opettaa pukumiehiä kirjoittamaan asioista niiden oikeilla nimillä. Unbullshitizer on saapunut.

Haluatko tietää, kuinka muuttaisimme sinun firmasi lehteä? Laita lehti postiin, niin tutkitaan. (Vaikka sähköisesti, luemme näytöltäkin).

Kerro pomollesikin. Sano se suoraan: "Hei [pomon nimi], ei tätä lehteä jaksa lukea. Annetaan Finnjewelin Unbullshitizerin suodattaa se".

PS. Ylläolevat lauseet kuuluisivat selkokielellä näin:
"Me voimme puhua asiakastyytyväisyydestä tai kassavirrasta, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, ennen kuin firman jokaikinen työntekijä antaa aina kaikkensa. Ei tänne voi tulla viheltelemään."

"Me olemme valmiita panostamaan sinuun. Koulutamme ja palkitsemme. Ja odotamme sitten, että sinä olet valmis panostamaan firmaan".

New York antaa paljon, mutta moni siellä nähty bisnesidea ja siellä syntynyt idea kohtaavat Suomessa nopeasti maan pienuuden. Ihan kaikki ei ole mahdollista.

Mutta samalla, moni asia ehkä olisi mahdollista, kunhan vain uskaltaa yrittää.

Ja ajattelee uusiksi.

Tämän päivän New York Timesin kirja-arvostelu "Freakonomicisista" tarjoaa hyvän lähtöpisteen.

Kuten vaikkapa sellaisen päätelmän, että Yhdysvaltain pienentyneen rikollisuuden taustalla oli abortin salliminen.

New York, New York ... kaupunki, joka ei koskaan nuku, ja jossa kaikki ovat yrittäjiä. Kaikilla on aina projekti päällä, suunnitelma menossa ja katse korkealla. New York vetää yhä, kaikki jotka haluavat olla jotain suuntaavat New Yorkiin.

Kuten minä. Täällä sitä istutaan, Harlemissa, ja imetään energiaa, inspiraatiota ja uusia ideoita kaikin viiden aistin voimin.

Ensimmäisen päivän anti: Kaikilla on viesti, ja kaikki voivat tehdä jotakin sen levittämiseksi.
Case in point: Central Parkin länsipuolella pyöräillyt tyttö, jolla roikkui satulassa lappu: "Bicycling - (a quiet statement) against all oil wars".

Minäkin olen mukana paneelissa: www.bloggforum.se

Hjallis Harkimo osti Jokerit 1991 ja oli siis jääkiekkomaailmassa vielä oppipoika vuonna 1994, kun hän isännöi NHL-seura Winnipeg Jetsin vierailua. Samalla kohtasi kaksi projektinjohtokulttuuria.

Amerikkalaisilla oli jokaiseen otteluun monen sivun mittainen ajokaavio. Jokainen ottelutapahtuma oli suunniteltu minuutilleen. Suomalaisten puolelta ottelu oli suunniteltu niin, että "kiekko keskelle ja peliä".

Kanadalainen Paul Anka on nykyisin lasvegasoitunut, mutta se ei tarkoita, että mies ei vetäisi keikkojaan samanlaisella - tai paremmalla - pieteetillä kuin ennenkin. Hän käy läpi jokaisen konsertin orkesterinsa kanssa välittömästi sen päättymisen jälkeen, pystyäkseen parantamaan seuraavaa varten.

Tarinan kertoi minulle kanadalaisvalmentaja Scotty Bowman, joka harjoitutti joukkueellaan vaihtoon tuloja, joita en ole kuullut kenenkään muun koskaan harjoituttavan. Yhdessä ottelussa tapahtuu kuitenkin kymmeniä, ellei satoja vaihtoja.

Suomessa asiat tehdään nopeasti - turhia miettimättä. Joskus se on hyväksi, mutta useimmiten ei. Meiltä puuttuu hiomisen ja viilaamisen kulttuuri.

Ehkä se johtuu siitä, että meillä ei ole koskaan varaa hioa asioita. Ei ole resursseja, ei ole varaa maksaa kenellekään siitä, että hän viilaisi. "Kyllä se nyt on hyvä", "ei sen tarvitse olla".

Se saattaa johtua siitäkin, että olemme onnistuneet suggeroimaan itsemme uskomaan, että olemme sittenkin sisäisesti kauniita - ja että vain sisäinen kauneus merkitsee jotain. Substanssi.

Eipä silti. Ei tätäkään merkintää ei ole kirjoitettu kertaakaan uusiksi. Kyllä se nyt on hyvä.

Suomen vuotuiset blogipalkinnot, Kultaiset Kuukkelit, jaettiin viime viikolla. Blogimaailmassa -blogosfäärissä - jännättiin ennen palkintojenjakotilaisuutta esimerkiksi, kirjoittaako Helsingin Sanomat asiasta mitään.

Ymmärrettävästi. Jos Hesari ei kirjoita, asiaa ei ole olemassa.

Palkintojenjaon jälkeen alkoi tiukka jälkipyykki. Esimerkiksi täällä ja täällä. Vaikka Hesarikin kirjoitti.

On selvää, että kilpailu herättää aina suuria tunteita, eikä kukaan halua hävitä. Kuukkeli-kisassa ei kai edes voi hävitä, voi vain voittaa. Meidän blogimme ei ollut ehdolla, mutta Hockeyn oli ja "voittikin" Kuukkelin. Se näkyy kävijämäärissä, mutta ei niin, että täällä kävisi vähemmän ihmisiä. Hockeyssa on hieman enemmän kuin ennen.

(Viime vuonna Hockey oli ehdolla, mutta "hävisi" Avokatsomolle, joten siitäkin on kokemusta).

Kilpailu on toki hyvä yleisen mielenkiinnon herättäjänä ja siitä kaikki bloggaajat voivat olla iloisia. Kuinka vakavasti se pitäisi ottaa, onkin toinen kysymys. Ei ehkä kovinkaan vakavasti.

Toinen bloggaajia kuohuttanut asia on ollut blogosfäärin kaupallistuminen. Ensin Pirkka julkaisi oman bloginsa, vai olikohan niitä neljä, ja sitten Alex Nieminen osti Blogilistan.

Tuhoaako raha blogosfäärin? Huononevatko blogit? Jyräävätkö kaupalliset blogit yksityishenkilöiden blogit?

Kovasti kipinät lentävät, kun kaaokseen syntyy järjestystä.