Hjallis Harkimo osti Jokerit 1991 ja oli siis jääkiekkomaailmassa vielä oppipoika vuonna 1994, kun hän isännöi NHL-seura Winnipeg Jetsin vierailua. Samalla kohtasi kaksi projektinjohtokulttuuria.

Amerikkalaisilla oli jokaiseen otteluun monen sivun mittainen ajokaavio. Jokainen ottelutapahtuma oli suunniteltu minuutilleen. Suomalaisten puolelta ottelu oli suunniteltu niin, että "kiekko keskelle ja peliä".

Kanadalainen Paul Anka on nykyisin lasvegasoitunut, mutta se ei tarkoita, että mies ei vetäisi keikkojaan samanlaisella - tai paremmalla - pieteetillä kuin ennenkin. Hän käy läpi jokaisen konsertin orkesterinsa kanssa välittömästi sen päättymisen jälkeen, pystyäkseen parantamaan seuraavaa varten.

Tarinan kertoi minulle kanadalaisvalmentaja Scotty Bowman, joka harjoitutti joukkueellaan vaihtoon tuloja, joita en ole kuullut kenenkään muun koskaan harjoituttavan. Yhdessä ottelussa tapahtuu kuitenkin kymmeniä, ellei satoja vaihtoja.

Suomessa asiat tehdään nopeasti - turhia miettimättä. Joskus se on hyväksi, mutta useimmiten ei. Meiltä puuttuu hiomisen ja viilaamisen kulttuuri.

Ehkä se johtuu siitä, että meillä ei ole koskaan varaa hioa asioita. Ei ole resursseja, ei ole varaa maksaa kenellekään siitä, että hän viilaisi. "Kyllä se nyt on hyvä", "ei sen tarvitse olla".

Se saattaa johtua siitäkin, että olemme onnistuneet suggeroimaan itsemme uskomaan, että olemme sittenkin sisäisesti kauniita - ja että vain sisäinen kauneus merkitsee jotain. Substanssi.

Eipä silti. Ei tätäkään merkintää ei ole kirjoitettu kertaakaan uusiksi. Kyllä se nyt on hyvä.