Ongelmia uploadauksen kanssa...

Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Kun Suomi vuonna 1995 voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, 2.1 miljoonaa suomalaista istui television ääressä katsomassa. Netistä ei kannattanut etsiä tuoreimpia kuulumisia, tai kuvaa Kauppatorin juhlista.

Lycos-hakukone julkisti eilen kymmenvuotistaipaleensa 50 suosituinta hakua. Ykkösenä ei ole "MM 1995" eikä "Matti Nykänen". Listan kärjessä on .... Pamela Anderson.

Onneksi on netti. Heh.

Huomionarvoista on myös, että listan vanhin lienee sijalla 47 keikkuva Nostradamus.

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen otsikko:

"Nelosen sarjoille paljon Emmyjä".

Lisää suosikkiaiheesta alempana.

Alla loistava artikkeli US Openin loppuottelun jälkimainingeissa. Haastan Hesarin, IS Veikkaajan ja Urheilulehden kirjoittamaan yhtä hyvän vapaavalintaisesta aiheesta. (Juttu löytyy myös tästä, ilmainen rekisteröityminen (kannattaa)). Miksi tällaisia ei suomalaisissa lehdissä näy? Eikö kiinnosta, eikö osata vai haluta?

---

September 12, 2005

At 35, Agassi Gives All but Falls to Younger Star

By CHRISTOPHER CLAREY

It was one of Andre Agassi's finest performances in a United States Open final, and it was the latest unmistakable sign of Roger Federer's tennis greatness that Agassi still lost in four sets yesterday.

The match was an intergenerational tussle and contrast in styles between Federer, the flowing 24-year-old from Switzerland who is dominating the sport, and Agassi, the 35-year-old father of two from Las Vegas who remains, despite his fragile back, the game's strongest personality.

As the shiny-domed, tightly wound Agassi racewalked along the baseline between points in his familiar pigeon-toed fashion with his fans shouting encouragement at him on a first-name basis, Federer's body language was much quieter as he languidly shook his hair out of his eyes and picked at his strings. But once the ball was smacked into play, each was in a spectacular hurry to break down the other's defenses.

The top-seeded Federer did not play his best in this 6-3, 2-6, 7-6 (1), 6-1 victory, but he played close enough to his best in the critical phases of the third and fourth sets to win his second consecutive United States Open and run his record in Grand Slam finals to 6-0.

"It is disappointing to lose, but the first thing you have to assess is why you did lose, and I just lost to a guy who's better," Agassi said. "There's only so long you can deny it. He's the best I've ever played against."

Agassi, the oldest men's finalist at the United States Open in 31 years, had experienced something similar here as a younger man: giving his all and finding himself with the runner-up's silverware against a clutch-serving opponent with a beauty of a running forehand.

But Federer has moved seamlessly into the larger-than-life space left behind by Pete Sampras, Agassi's now-retired rival, who beat him here in the final in 2002. And at 24, Federer is going places with his smooth-moving game that Sampras never managed to reach.

"Pete was great; I mean no question," Agassi said. "But there was a place to get to with Pete. You knew what you had to do. If you do it, it could be on your terms. There's no such place like that with Roger."

Agassi speaks from plenty of hard-won, or better put, hard-lost experience. This defeat was his eighth straight against Federer, and though it was considerably closer than his three lopsided losses earlier this year, he was fortunate to win a game in the final set. Agassi was soon back in his customary role of explaining Federer's phenomenal talent.

"He's the only guy I've ever played against where you hold serve to go 1-0, and you're thinking, 'All right! Good!' " Agassi said later, getting a laugh from his audience. "And I'm not just making fun of it. I'm literally telling you the way it is. He can hurt you at any point."

Federer is well aware of his special powers, and though he generally does an effective job of negotiating the delicate line between honesty and diplomacy, it is becoming difficult for him to avoid the obvious. He has now won his last 23 finals, something no other man has done in the 37-year Open era. He is the first in the Open era to win Wimbledon and the United States Open back to back in consecutive years. He also reached the semifinals at the other two Grand Slam events this year, the Australian Open and the French Open.

"I've always looked much more up to Sampras than to Agassi," Federer said. "Didn't pay much attention to Agassi, but thank God he was around longer so I got to know him better: for his results, for him as a person. Now I enjoy playing as much against him like when I did against Pete."

Over the years, and there have been 20 of them now at the Open, Agassi has often been tight-lipped and caustic in defeat. But there was no trace of bitterness in his voice after this Grand Slam final, his first since he won the Australian Open in 2003 and quite possibly his last.

He arrived here with a suspect back, having lost in the first round at the French Open and withdrawing from Wimbledon. But he fought his way through a draw that opened up nicely for him and reached the final by beating three unseeded yet dangerous shotmakers in a row in five sets: Xavier Malisse, James Blake and Robby Ginepri. But Federer is the most dangerous shotmaker.

"He was ready for the battle, but I think we'd be kidding ourselves if we totally ignored the fact that it's a 35-year-old body," Gil Reyes, Agassi's fitness coach, said.

Still, 35 has its advantages. Old enough to appreciate the significance of this latest run, Agassi walked on the court before each match savoring the atmosphere, making eye contact with fans, some of whom with memories good enough to recall his long-haired, quick-tempered younger years, when he did now-unimaginable things like spitting on the chair umpire Wayne McKewen.

But the ambivalence about him has evolved into genuine warmth, and as Agassi's name was announced during the warm-up with Federer, most of the 24,797 fans in attendance stood and applauded, and there was more of the same after match point.

"Over the last 20 years I've come full circle," Agassi said. "It's been an amazing journey and discovery of each other as I've grown up out here. And to be here at an age where I can take in that sort of love and be at an age where I can embrace it is a tremendous feeling."

To Agassi's credit, this match was not defined by nostalgia. It brimmed with low-trajectory, high-velocity winners, timely first serves and lunging defense. With Agassi leading by 4-2 in the third set, it was beginning to seem possible that he would win a third singles title here.

But in the next game, Federer accelerated at 30-30 and produced consecutive winners to break Agassi's serve. Federer won his next service game at love to get back to 4-4. Though Agassi managed to save four break points on his serve at 5-5, they were soon in a tie breaker.

Agassi won the opening point with a backhand drop shot, but on the next point he missed a forehand return off a high-bouncing second serve and moaned in disappointment. Federer reeled off the next six points, taking a two-sets-to-one lead.

It had happened so quickly that the crowd needed more time to realize that its favorite had lost control of his destiny. Agassi postponed the inevitable at 0-5 in the fourth set by saving two match points and holding serve. But in the final game, Federer held at love, finishing off the victory with a kick serve that Agassi returned long with the two-handed backhand that had played a vital role in his eight major titles.

It remains to be seen whether Agassi will play in another major. He has had three cortisone injections in the last eight months to calm the lower-back pain caused by an inflamed sciatic nerve. He was the oldest man in the singles draw here and the oldest finalist in any Grand Slam event since Ken Rosewall reached the final here in 1974 at age 39.

But Agassi made it clear, despite the fact that his back was tightening on him again during the award ceremony, that he would like to continue playing next season.

"As of now, my intention is to keep working and keep doing what it is I do," he said. "You know, the only thing better than the last 20 years will be the last 21 years."

It will be a tough act of his own to follow. Even in defeat, this run in New York was one of the most irresistible of his career, and when it ended, he made his way off the court and into the tunnel, where his 3-year-old son, Jaden Gil, was waiting for his customary postmatch hug.

"Daddy, who did you play with?" Jaden said.

It could have been a long answer, but Agassi chose to keep it simple. "Somebody with long hair," he said.

Copyright 2005 The New York Times Company

Aamulehti kyseli ihmisiltä (HS:n kautta):

Jos yleisö saisi päättää, Yleltä karsittaisiin ensimmäisenä urheiluohjelmia. Urheilua karsisi 37 prosenttia taloustutkimuksen Aamulehdelle tekemään kyselyyn vastanneista. Erityisesti urheiluohjelmia vähentäisivät naiset ja kokoomuksen kannattajat.
Jopa puolet naisista haluaisi Ylen näyttävän vähemmän urheilua.

YLE on puun ja kuoren välissä. Riittää, kun katsoo yhtiön katsotuimpia ohjelmia. (Numero suluissa kertoo sijoituksen katsotuimpien listalla, kun kaikki kanavat ovat mukana).

1. Itsenäisyyspäivän vastaanotto
2. Tv-uutiset ja sää 6.12.
7. Jääkiekon MM 2004 (28.4.)
9. Tv-uutiset ennen jääkiekkoa 28.4.
10. Euroviisut: Suomen karsinta

Itsenäisyyspäivän vastaanottoja ei voi lisätä nykyisestä, eikä oikein Euroviisukarsintojakaan. Urheilu pitää poistaa kanavalta kokonaan.

Eihän tosin ole YLEn vika, että ihmiset katsovat mieluummin Idolia ja Miss Suomi -kisaa (sijoilla 3 ja 4).

YLEn kannattaisi keskittyä siihen, missä se on aina ollut muita kanavia parempi: parempiin ohjelmiin. Kaupalliset eivät tee enempää kuin on tarvis, eikä Suomessa ole tarvis kovinkaan kalliisiin ja laadukkaisiin produktioihin. Syyttäjän todiste numero 1: Pulttibois.

Eikö SanomaWSOY ala olla jo liian iso Suomeen?

Heitän kysymyksen, noin, ja liimaan tähän alapuolelle konsernin kuvausta heidän sivuiltaan:

SanomaWSOY on Suomessa johtava
- sanomalehtikustantaja
- aikakauslehtikustantaja
- kirja-ja oppimateriaali-kustantaja
- kaapeli-TV-toimija (ja TV)
- kioskikauppaketju
- lehtitukkukauppa
- kirjakauppaketju
- elokuvateatteriketju
- kuvatoimisto

Siis:
Helsingin Sanomat
Iltasanomat
Taloussanomat
IS Veikkaaja
Nelonen
HTV
Keltainen Pörssi
WSOY
Weilin+Göös
Lehtipiste
R-kioskit
Pizza Hut
Suomalainen kirjakauppa
Yliopistokirjakauppa
Lukiolaisten kirjakauppa
Reader's
Finnkino
Radio Helsinki
Palsta
Huuto.net
Etelä-Saimaa
Kouvolan Sanomat
Kymen Sanomat
Startel
ITviikko
digitoday.fi
Esmerk
Lehtikuva
Uutislehti 100
Kellokas
Itäväylä
Vartti
Nöjesguiden
Aku Ankka
Auto Bild Suomi
Blue Wings
Cosmopolitan
ET-lehti
ET-ristikot
Gloria
Glorian Antiikki
Glorian Koti
Glorian ruoka&viini
GTi-Magazine
Helpot Ristikot
HIFI
Hyvä Terveys
Kodin Kuvalehti
Kultaristikot Extra
Kuukauden Sarjisekstra
Lasten Oma Kirjakerho
Lento
Me Naiset
Meidän Perhe
Merkurius-kirjakerho
MikroBitti
Nalle Puh
Osaava Kodinrakentaja
Pelit
Prinsessa
Prosessori
Rahastosäästäjä
Rakennuslehti
Roope-setä
Sisters Club
Sport
Suuri Käsityölehti
Tiede
Tietokone
Turvallisuus
W.I.T.C.H.
V8-Magazine
Vauva
Yhteishyvä
Ajasto
Lönnberg painot
2ndhead
Werne
Maxisat (46%)
Jokerit HC Oyj (36,43 %)
Egmont Kustannus (50%)

Näillä Sanoma tekee 2,5 miljardin euron liikevaihdon ja 300 miljoonan euron voiton.

Ainakin Suomi on Sanomalle liian pieni, ei toisinpäin, ja yhtiö onkin kansainvälistynyt viime vuosina. Missään muualla sillä ei kuitenkaan ole hallussaan koko jakeluketju, kuten Suomessa. Viime vuosien uutuuksia on ollut brandien jatkaminen, tyyliin IS Veikkaaja, ja Nelosen IS Urheilu-uutiset.

Ainakin Innossa tutkittiin sisustusvinkkejä innokkaasti Gloriasta.

Michael Moore nosti sen esiin "Bowling for Columbine" -elokuvassaan. Uutisilla pelotellaan ihmisiä. Kaikkeen voi kuolla, ja kaikki voivat olla terroristeja.

Suomeen pelottelutrendi ei ole vielä tullut kovinkaan voimakkaasti ja iltapäivälehtienkin lööpit ovat vielä pitkälti julkkisvetoisia. Esimerkiksi tänään Iltasanomissa "Bussikuski kuoli rattiin" ja "Eremenko ja Forssell katosivat", Iltalehdessä puolestaan "Tunnustus vei 100 000 euroa" ja ihmetellään Kimi Räikkösen ja Jenni-jotakin suhdetta. Kuvan kera.

Tukholmassa tilanne on jo toinen. Tänään lööpissa lukee "MAT som skyddar mot SJUKDOMAR". Jopa positiivinen uutinen on siis käännetty pelottavan näköiseksi. Viime vuosina ruotsalaisissa iltapäivälehdissä on ollut käynnissä "kan ge cancer" -kampanja, kun parhaimmillaan 3-4 päivänä samalla viikolla eri aineet, ruoat, tavarat ovat karsinogeenisiä. Esimerkiksi näin.

Ihmiset pelästyvät, ostavat lehden uteliaisuudesta ja järkytyksestä. Ja että sama shokki saadaan vielä vuoden päästäkin, kun ihmiset ovat jo turtuneet, pelottelun astetta pitää lisätä.

Viime viikolla Expressen julisti lööpissään, että TERRORISTIT olivat UHANNEET RUOTSIA (ja Tukholmaa" ISKUILLA. Itse jutussa ei mainittu Ruotsia lainkaan, ainoastaan, että Irakiin joukkoja lähettäneet maat ovat uhkausten mukaan vaarassa. Tukholmaa jutussa ei mainittu edes mutkan kautta, edes pääkaupunkina.

Terroristivaaraa ei tietenkään sovi vähätellä, mutta rajansa kaikella. Vaikka totuuden raja.

Olin työmatkalla St. John'sissa, Newfoundlandissa vuonna 1998 ja muistan lukeneeni hotellihuoneessani Rolling Stonesta, että MTV:n trendinuuskijoiden mukaan nuorisokulttuuriin oli nousemassa kiltti trendi.

Pahikset saisivat siis väistyä hyvin hyvien ihmisten tieltä, ja hyveellisyys nousisi kunniaan hotellin thrashauksen sijasta.

Ilmeisesti gangstat tulivat MTV:lle yllätyksenä. Tai se, että Britneykin jätti koulutyttöimagon ja alkoi lähestyä white thrash -mielikuvaa. Ja, että tosi-tv -buumi pakottaa sarjojen sankarit toinen toistaan kovempiin ylilyönteihin saadakseen edes jotain huomiota osakseen.

Kaikkeen kuitenkin kyllästyy ja Finnjewel ennustaakin, että NYT alkaa olla hyvyyden vuoro. Ihmisten turvallisuuden tarve ja turtumus erilaisiin shokkeihin ("tositv"-video, avautuu uuteen ikkunaan) avaa ovea hyvyyden trendille. Tervetuloa.

Eilen alkoi Suomessakin Big Brother, vain viisi vuotta "muuta maailmaa" myöhemmin.

Ja jotkut ovat tänään onnellisia:

Subtv teki maanantaina uuden katsojaennätyksen, kun Suomen Big Brotherin aloitusjaksoa seurasi kotisohviltaan 360 000 katsojaa. Tosi-tv-sarjan starttijaksossa näytettiin, kuinka 12 kilpailijaa hyvästelivät läheisensä sekä ulkomaailman ennen Big Brother -taloon siirtymistään.

Yli puolet aloitusjakson katsojista oli 15–34-vuotiaita.

Tästä voit katsella, kuinka homma eteni Ruotsissa, ensimmäisellä tuotantokaudella. "Vauhti" on lisääntynyt jokaisella tuotantokaudella, pelkkä peiton heiluminen ei enää riitä.

Eräs tuttavani on ollut tekemässtä Ruotsin Big Brotherin castingia - eivätkä hänen terveisensä ole kovinkaan rohkaisevia. Valitut henkilöt - ja etenkin naiset - ovat hänen mukaansa melkein poikkeuksetta jonkinlaisesta isä-kompleksista kärsiviä.

Hienoa viihdettä.

Mikä Big Brotherissa vetää? Miksi on jännittävää seurata ventovieraiden ihmisten pelleilyä televisiosta? Koska .. koskaan ei tiedä ... kuka ... ja kenen kanssa ...?

Oh, brother.

Kaksi vuotta ilmestyneen Hockey-lehden kustantaja Finnjewel Oy on päättänyt lopettaa lehden julkaisemisen.

- Päätöksen takana on niin taloudellisia, henkilökohtaisia kuin filosofisiakin tekijöitä, sanoo Finnjewel Oy:n toimitusjohtaja, Hockeyn päätoimittajana toiminut Risto Pakarinen.

- Päätös ei ole ollut helppo, sillä lehti on kehittynyt ja sen tunnettuus parantunut huomattavasti, mutta valitettavasti on vain todettava, että aika ja paikka eivät ehkä olleet oikeat.

- Hockey oli ja on ainutlaatuinen kiekkojulkaisu Suomessa ja maailmalla. Julkaisimme kahden kauden aikana 700 sivua laajoja henkilökuvia ja reportaaseja, ja sisältömme kestää vertailun minkä tahansa kansainvälisen lehden kanssa: Peter Forsberg, Zdeno Chara, Jaromir Jagr, Scotty Bowman, Jari Kurri, Sergei Fedorov, Raimo Summanen, Erkka Westerlund, Sedinin kaksoset, Hannu Kamppuri, Jukka Porvari, Lauri Mononen. Lisäksi mukaan mahtui ansiokkaita reportaaseja esimerkiksi Färjestadista ja Kanadan juniorisarjoista, Pakarinen sanoo. (Osaan jutuista löytyy linkki etusivulta, Aputoim. huom.).

Finnjewel Oy keskittyy jatkossa urheilukustantamisen lisäksi yritysviestintään ja urheilumarkkinointiin. Myös Kultainen kuukkeli –blogipalkinnon viime keväänä saanut HockeyBlog päivittyy jatkossakin.

- Meillä on liuta uusia kirja- ja yritysviestintäideoita. MM-kullasta 1995 kertova Joukkue vailla vertaa antoi lisää uskoa julkaisutoimintaamme ja nyt työn alla oleva Ken Drydenin “The Game” –kirjan suomenkielinen painos on projekti, johon uskomme. Onhan kyseessä maailman paras jääkiekkokirja. Se sopii meille.

Olen täällä monesti peräänkuuluttanut keskustelun perään ja nyt kun kiekkopiireissä sellaista on, heti valitan, että se ei ole oikeanlaista?

Jääkiekkopiirit kuohuvat ja lehtien urheilutoimitukset nokittavat toinen toistaan.

Hienoahan se on. Tyyli pitäisi vain muistaa, ja pitää keskustelu asiallisena. Niinhän erotuomari sanoo nyrkkeilijöillekin: "Keep it clean".

Istuin eilen iltapäivällä ruotsalaisen Bloggforumin panelissa. Aiheena, "kuinka blogeja kirjoitetaan ja luetaan". Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen, mutta ei ehkä tapahtuman mielenkiintoisin.

Paikalla oli toistasataa bloggaajaa, jotka keskustelivat innokkaasti blogien roolista Ruotsin tulevissa vaaleissa, sekä uusista teknologioista, joita bloggaajat voivat hyödyntää. Kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Ja ainakin jonkun mielestä minäkin olin ajan tasalla.

Tarvitaanko Bloggforumia? Ainakin bloggaajat tarvitsevat taputuksen selkään. Sitä Bloggforumissakin tarjottiin.

Inc.-lehdessä oli mielenkiintoinen kolumni siitä, kuinka aloittava yritys (yrittäjä) voi yrittää saada palveluita ilmaiseksi.

Kolumnistin mukaan Real Median perustaja Dave Morgan käynnisti firman 40 000 dollarilla. Kaksi ensimmäistä työntekijää ei saanut palkkaa lainkaan. Kun hän tarvitsi juristiapua, Morgan ehdotti, että jos asianajofirma ei laskuta mitään ensimmäisen vuoden aikana, hän toisi heille enemmänkin töitä jatkossa.

Ja loppu on historiaa.

Kun uskaltaa kysyä.

Kaikki bloggaavat. Iltasanomilla oli jääkiekon MM-kisojen aikana jonkinlainen pseudoblogi, jossa uutispäällikkö Tuomas Nyholm kertoili, mitä muuta halleilla tehtiin, silloin kun ei pelattu jääkiekkoa.

Mielenkiintoinen sinänsä ja hauskaa luettavaa. Osoite oli vain hankala.

Ruotsissa blogataan hurjalla tahdilla. Expressen ja Aftonbladet julkaisevat melkein päivittäin toimittajiensa/kolumnistiensa uusia blogeja. Ja parin viikon päästä on se Bloggforum 2.0, jonne minutkin on kutsuttu panelistiksi. Aiheena "Kuinka blogeja kirjoitetaan ja luetaan".

(Älä huoli, esimerkkicaseni ei ole tämä, jonka päivitys on valitettavan satunnaista, vaan HockeyBlog, joka päivittyy joka päivä).

Koska blogimaailma on niin uusi, että blogosfääri-sanakin tuntuu vielä hienolta, ensimmäoset bloggaajat nauttivat vielä coolin kidin leimasta. Niinpä Ruotsissa on nyt nahisteltu eri blogien välillä. Vastakkain Expressenin bloggaaja ja Sanna (jonka kanssa olen samassa paneelissa).

Norjassa puolestaan Dagbladet teki verkkosivuilleen tilaa ja hankki kokeneita bloggaajia tuomaan sisältöä lehden blogiin, sen sijaan, että olisi laittanut omat toimittajansa kirjoittamaan enemmän.

Kaikki ovat siis yhtä mieltä siitä, että blogit tuovat lisäarvoa lehtiinkin. Expressen yrittää tehdä kolumnisteistaan brandeja, kun taas Dagbladet yrittää tehdä ennen kaikkea mielenkiintoista sisältöä. Ei niin, että ne olisivat toisensa poissulkevia tavoitteita.

Uusimmassa Forbesissakin oli muuten kolumni, jossa puolusteltiin bloggaajia "oikeita toimittajia" vastaan. Turhaan. Ei bloggaajia tarvitse puolustella. Aika puolustaa hyviä bloggaajia.

Odotan innolla Hesarin politiikan toimituksen blogia - vaikka voisin lyödä vetoa, että sellaista ei tule tällä vuosikymmenellä.

"Menestystä voidaan mitata asiakastyytyväisyydellä, kannattavuudella ja kassavirran kasvulla, mutta sitä tulee vain, kun henkilöstö tuntee tavoitteet ja sitoutuu niihin joka päivä sekä jakaa hyvät kokemuksensa ja oppinsa toisten kanssa."

"Henkilöstön koulutus, ammattimaisen asenteen luominen ja työntekijöiden hyvinvointi ovat organisaation painopistealueita."

Ja niin edelleen. Ylläolevat lauseet ovat erään suomalaisyrityksen henkilöstölehdestä ja aivan, ne voisivat olla minkä tahansa firman henkilöstöjulkaisusta. Kuka hyötyy siitä, että asioita pyöritellään ja että tekstit pitää luetuttaa kymmenellä ihmisellä, ennen niiden julkaisemista?

Finnjewel Oy tarjoaa nyt palvelun, joka opettaa pukumiehiä kirjoittamaan asioista niiden oikeilla nimillä. Unbullshitizer on saapunut.

Haluatko tietää, kuinka muuttaisimme sinun firmasi lehteä? Laita lehti postiin, niin tutkitaan. (Vaikka sähköisesti, luemme näytöltäkin).

Kerro pomollesikin. Sano se suoraan: "Hei [pomon nimi], ei tätä lehteä jaksa lukea. Annetaan Finnjewelin Unbullshitizerin suodattaa se".

PS. Ylläolevat lauseet kuuluisivat selkokielellä näin:
"Me voimme puhua asiakastyytyväisyydestä tai kassavirrasta, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, ennen kuin firman jokaikinen työntekijä antaa aina kaikkensa. Ei tänne voi tulla viheltelemään."

"Me olemme valmiita panostamaan sinuun. Koulutamme ja palkitsemme. Ja odotamme sitten, että sinä olet valmis panostamaan firmaan".

New York antaa paljon, mutta moni siellä nähty bisnesidea ja siellä syntynyt idea kohtaavat Suomessa nopeasti maan pienuuden. Ihan kaikki ei ole mahdollista.

Mutta samalla, moni asia ehkä olisi mahdollista, kunhan vain uskaltaa yrittää.

Ja ajattelee uusiksi.

Tämän päivän New York Timesin kirja-arvostelu "Freakonomicisista" tarjoaa hyvän lähtöpisteen.

Kuten vaikkapa sellaisen päätelmän, että Yhdysvaltain pienentyneen rikollisuuden taustalla oli abortin salliminen.

New York, New York ... kaupunki, joka ei koskaan nuku, ja jossa kaikki ovat yrittäjiä. Kaikilla on aina projekti päällä, suunnitelma menossa ja katse korkealla. New York vetää yhä, kaikki jotka haluavat olla jotain suuntaavat New Yorkiin.

Kuten minä. Täällä sitä istutaan, Harlemissa, ja imetään energiaa, inspiraatiota ja uusia ideoita kaikin viiden aistin voimin.

Ensimmäisen päivän anti: Kaikilla on viesti, ja kaikki voivat tehdä jotakin sen levittämiseksi.
Case in point: Central Parkin länsipuolella pyöräillyt tyttö, jolla roikkui satulassa lappu: "Bicycling - (a quiet statement) against all oil wars".

Minäkin olen mukana paneelissa: www.bloggforum.se

Hjallis Harkimo osti Jokerit 1991 ja oli siis jääkiekkomaailmassa vielä oppipoika vuonna 1994, kun hän isännöi NHL-seura Winnipeg Jetsin vierailua. Samalla kohtasi kaksi projektinjohtokulttuuria.

Amerikkalaisilla oli jokaiseen otteluun monen sivun mittainen ajokaavio. Jokainen ottelutapahtuma oli suunniteltu minuutilleen. Suomalaisten puolelta ottelu oli suunniteltu niin, että "kiekko keskelle ja peliä".

Kanadalainen Paul Anka on nykyisin lasvegasoitunut, mutta se ei tarkoita, että mies ei vetäisi keikkojaan samanlaisella - tai paremmalla - pieteetillä kuin ennenkin. Hän käy läpi jokaisen konsertin orkesterinsa kanssa välittömästi sen päättymisen jälkeen, pystyäkseen parantamaan seuraavaa varten.

Tarinan kertoi minulle kanadalaisvalmentaja Scotty Bowman, joka harjoitutti joukkueellaan vaihtoon tuloja, joita en ole kuullut kenenkään muun koskaan harjoituttavan. Yhdessä ottelussa tapahtuu kuitenkin kymmeniä, ellei satoja vaihtoja.

Suomessa asiat tehdään nopeasti - turhia miettimättä. Joskus se on hyväksi, mutta useimmiten ei. Meiltä puuttuu hiomisen ja viilaamisen kulttuuri.

Ehkä se johtuu siitä, että meillä ei ole koskaan varaa hioa asioita. Ei ole resursseja, ei ole varaa maksaa kenellekään siitä, että hän viilaisi. "Kyllä se nyt on hyvä", "ei sen tarvitse olla".

Se saattaa johtua siitäkin, että olemme onnistuneet suggeroimaan itsemme uskomaan, että olemme sittenkin sisäisesti kauniita - ja että vain sisäinen kauneus merkitsee jotain. Substanssi.

Eipä silti. Ei tätäkään merkintää ei ole kirjoitettu kertaakaan uusiksi. Kyllä se nyt on hyvä.

Suomen vuotuiset blogipalkinnot, Kultaiset Kuukkelit, jaettiin viime viikolla. Blogimaailmassa -blogosfäärissä - jännättiin ennen palkintojenjakotilaisuutta esimerkiksi, kirjoittaako Helsingin Sanomat asiasta mitään.

Ymmärrettävästi. Jos Hesari ei kirjoita, asiaa ei ole olemassa.

Palkintojenjaon jälkeen alkoi tiukka jälkipyykki. Esimerkiksi täällä ja täällä. Vaikka Hesarikin kirjoitti.

On selvää, että kilpailu herättää aina suuria tunteita, eikä kukaan halua hävitä. Kuukkeli-kisassa ei kai edes voi hävitä, voi vain voittaa. Meidän blogimme ei ollut ehdolla, mutta Hockeyn oli ja "voittikin" Kuukkelin. Se näkyy kävijämäärissä, mutta ei niin, että täällä kävisi vähemmän ihmisiä. Hockeyssa on hieman enemmän kuin ennen.

(Viime vuonna Hockey oli ehdolla, mutta "hävisi" Avokatsomolle, joten siitäkin on kokemusta).

Kilpailu on toki hyvä yleisen mielenkiinnon herättäjänä ja siitä kaikki bloggaajat voivat olla iloisia. Kuinka vakavasti se pitäisi ottaa, onkin toinen kysymys. Ei ehkä kovinkaan vakavasti.

Toinen bloggaajia kuohuttanut asia on ollut blogosfäärin kaupallistuminen. Ensin Pirkka julkaisi oman bloginsa, vai olikohan niitä neljä, ja sitten Alex Nieminen osti Blogilistan.

Tuhoaako raha blogosfäärin? Huononevatko blogit? Jyräävätkö kaupalliset blogit yksityishenkilöiden blogit?

Kovasti kipinät lentävät, kun kaaokseen syntyy järjestystä.

Finnjewel Oy:n kustantama Joukkue vailla vertaa -kirja lanseerattiin toissaviikolla oikein Kauppatorilla. Paikalle kutsutuista toimittajista ja jääkiekkovaikuttajista paikalle saapui toistakymmentä.

18.4. - 30.4. välisenä aikana kirjasta on kirjoitettu Ylen sivuilla, Keskisuomalaisessa, Savon Sanomissa, Turun Sanomissa, Karjalaisessa, MTV3:n sivuilla, Jatkoajan sivuilla, Kauppalehti Pressossa, Kansan Uutisissa, Iltalehdessä ja Ilkassa. Kirjailija oli vieraana Nelosen Urheiluaamussa sekä Ylen aikaisen radiotaajuuksilla.

Saldo lienee kohtuullinen ja kattaa aika lailla erilaisia ryhmiä.

Voiko siihen olla tyytyväinen? En tiedä. Sano sinä. Oletko kuullut kirjasta jostain muualta kuin tästä blogista? Eihän Joukkue Vailla Vertaa ole tietenkään mikään Diili, mutta tuntuu, että television voimaa ei voi yliarvioida. Kun telkkari soittaa, markkinoijat hyppäävät.

Kokonaan toinen tarinansa on suomalainen jakeluketju. Siitä lisää tuonnempana.

Blogissa on ollut hiljaista, koska kaikki energia on suunnattu Joukkue vailla vertaa -kirjan viimeistelyyn.

Nyt kirja on painossa ja on aika syventyä muihin asioihin.

Kuten vaikka siihen, että aprillipiloja on ollut vaikea löytää lehdistä, Seiskaa lukuunottamatta. Ja kun vaikkapa Hesaria lukee aprillipiloja etsien, huomaa, että lehdessä on paljonkin uutisia, jotka voisivat hyvin olla aprillipiloja.

Mitä se kertoo meistä?

Kirjasta voi muuten lukea otteen täällä: www.finnjewel.com/jvv

Kymmenen vuotta sitten jääkiekon maailmanmestaruuden voittaneesta joukkueesta julkaistaan keväällä kirja.

Kirjan julkaisee Hockey-lehteä julkaiseva Finnjewel Oy ja sen on kirjoittanut Hockeyn päätoimittaja Risto Pakarinen.

- Maailmanmestarijoukkue oli todella poikkeuksellinen suomalaisjoukkue, joka hallitsi maailman jääkiekkokaukaloita parin vuoden ajan. Sen tarinan halusin dokumentoida ennen kuin on liian myöhäistä, Pakarinen sanoo.

- Kirjaa varten on haastateltu melkein koko joukkue ja tarina kulkee pelaajalta toiselle. Minä olen vain merkinnyt pelaajien ja valmentajien muistot muistiin, Pakarinen sanoo.

Pelaajien kertomuksiin ja muistoihin perustuva ”Joukkue vailla vertaa” ilmestyy huhtikuussa.

On aika hauskaa, että parivuotiaan poikani suosikkisankari juuri nyt on Buzz Lightyear Toy Storysta. Buzz on nimittäin minunkin mielessäni koko ajan. Mutta oikean jutun keksiminen tuntuu olevan valovuosien päässä.

Asia alkaa pian olla taas enemmän kuin ajankohtainen, kun Finnjewel Oy julkistaa uusimman kustantamansa kirjan. Syksyllähän tulee Ken Drydenin The Game suomeksi, mutta sitä ennen julkaisemme vielä yhden jääkiekkoaiheisen kirjan.

Kuinka kirja lanseerataan? Mistä itse sait viimeksi kipinän ostaa jonkin tietyn kirjan?

Tuskin ainakaan sanomalehtimainoksesta, joka tuntuu kuitenkin olevan sen määre, jolla vähittäismyyjät kuitenkin kustantajan panostusta arvioivat. En väitä, että mainostaminen on tarpeetonta, ei lainkaan, mutta tuskin kirjakauppoihin tulisi ruuhkaa, vaikka illan Lotto-arvonnan yhteydessä olisi kirjamainos.

Mainos voisi tosin käynnistää kuhinaa, ja kuhinasta syntyy ilmiö. Ilmiötä voikin sitten mainostaa, kun tunnettuuskynnykset on ylitetty.

No, ei Buzz Lightyearkään osannut lentää. Mutta osasipa kuitenkin "kaatua tyylikkäästi". Se riitti.

Omista markkinoinnin opinnoistani on jo sen verran, että enää muista pitikö hyvästä palvelusta kertoa viidelle kaverille ja huonosta yhdelletoista, vai oliko se toisinpäin. Koska valittaminen on paitsi hauskaa, myös arvokasta, ajattelin kertoa erään yrityksen huonosta palvelusta 40 000 parhaalle kaverilleni.

Olin ostanut eräästä ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä sälekaihtimet ja eräästä suomalaisesta rautakaupasta ovenkahvoja, ja huomasin vasta kotona, että ikkuna olikin 140 cm leveä, eikä 100. (Hups). Kahvasta puolestaan katkesi ruuvi.

Eihän siinä muu auttanut kuin ajaa takaisin sinne ruotsalaiseen huonekaluliikkeeseen ja siihen suomalaiseen rautakauppaan ja palauttaa tavarat.

Aloitin kierroksen siitä ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä. Kävelin palautukset-luukulle, nostin sälekaihtimet tiskille, sain rahat takaisin ja lähtin ulos.

Sitten ajoin suomalaisen rautakaupan pihaan, nappasin ovenkahvat mukaan ja kävelin ovesta sisään. Aivan oven edessä istuikin nainen pöydän ääressä ja hänen takanaan oli iso sininen kyltti, jossa luki ”Vaihdot, palautukset”.

- Hei, olisin halunnut palauttaa nämä kahvat.
- Etsä noista mitään rahoja takaisin saa.
- ?
- Tai, voidaan me palauttaa ne sun tilillesi – jos sä olet noi kortilla ostanut – mutta ei muuta.

Koska pankkikorttirahakin olisi kelvannut, jäin seisomaan pöydän ääreen ja ryhdyin kaivamaan lompakkoa esiin.

- Mutta tää on kyllä väärä paikka, sun pitää mennä sinne, mistä ne ostitkin.
- Kyllä minä täältä nämä ostin.
- Siis tonne ruuviosastolle.

Työnsin lompakon takaisin taskuun, kiitin suomalaisen rautakauppaketjun asiantuntevaa palveluhenkilöä ja suuntasin kohti turhapurojen sydänmaata: ruuviosastoa. Ja varsinainen uuno sieltä löytyikin.

- Hei, olisin halunnut palauttaa nämä kahvat ja minun käskettiin tulla juttelemaan tänne ruuviosastolle.
- Miksä haluat ne palauttaa?
- Tässä kävi niin, että nämä ruuvit katkesivat, eikä kahvoja saanut paikalleen.
- Näytä.

Ojensin ovenkahvapussin miehelle ja taputtelin sormenpäilläni pöytää. Ruuvikauppias nosti lukulasit nenälleen, tutki kahvaa ja ruuvia, käänsi katseensa sivuun ja sanoi.

- Ei tätä voi palauttaa. Tämä on väärin ruuvattu.
- Anteeksi, kuinka?
- No, tää on väärin ruuvattu, eihän se oo ihme, että jengat menee ja ruuvit katkee, jos niitä ruuvataan väärin.

Yritin vanhaa judotaktiikkaa käyttäen kuitenkin saada jotakin pientä vaivanpalkkaa.
- Ahaa ... olisiko sinulla uusia ruuveja siihen kahvaan?
- Sä saat ostaa ne.

Alleviivauskin kuului uunon äänessä.

Tuijotin miestä tyrmistyneenä, mutta koska en silloinkaan keksinyt sopivaa vastaheittoa paikanpäällä, työnsin kahvat taskuuni ja marssin ovesta ulos.

En ole vieläkään keksinyt, mitä olisin voinut uunolle sanoa. Älä siis ihmettele, jos Turuntiellä ajaessasi, jossakin siinä Ikean kohdalla edessäolevan auton ikkuna aukeaa ja sen kuljettaja pui nyrkkiä K-raudan suuntaan ja huutaa jotain.

Se olen vain minä.

Helsingin Sanomat oli päässyt haastattelemaan ruotsalaista toimittajalegendaa, Bo Strömstedtiä, joka toimi Expressenissä neljäkymmentä vuotta: ensin kolmekymmentäyksi vuotta kulttuuriosaston päällikkönä ja loput päätoimittajana.

Strömstedt on, monen, kaikkien muiden kirjoittavien journalistien kanssa huolissaan sanomalehtien journalismin kehityksestä.

HS kirjoittaa:
Se on journalismia, eikä se ole tiedotteita, tiedonantoja, nopeita haastatteluja. Kirjoittavalla journalismilla on ollut kulta-aikansa Tukholman lehdissä ja etenkin nyt se on tähdellisempää, kun uutisia saa kaikkialta: radiosta, televisiosta, verkosta, alituiseen ja heti.

"Kirjoittaminen voi viedä aikaa ja aika on rahaa. Se on johtanut muun muassa siihen, että ulkomaankirjeenvaihtajien määrä on vähentynyt katastrofaalisesti", [sanoo Strömstedt].

ja vielä

Jos jokin lehti haluaa kasvaa suureksi, sen tulee Strömstedtin mielestä sijoittua markkinoiden keskimaille.

"Ruotsi on liian pieni maa leimallisesti markkinoitten ylä- ja alapäähän sijoittuville lehdille".

Suomi on Ruotsiakin pienempi maa. Niinpä keskivertous, massat, ohjaavat täälläkin mediayhtiöiden päätöksiä.

Tuntuu, että aika usein häntä heiluttaa koiraa.

Olin katsomassa Djurgårdenin lätkämatsia muutama viikko sitten. Otteluisäntänä toimi Falck - vartiointiyritys.

Kaikissa kolmessa erässä viehättävä Falckin työasuun pukeutunut nainen jakoi otteluisännän yllätyspalkinnon jollekin satunnaisesti valitulle katsojalle. Muu halli sai todistaa tapahtumaa Globenin tulostaululta.

En tiedä, paljonko otteluisännyys maksaa, mutta tiedän, että otteluisännän olisi kannattanut olla hereillä toisessa erässä, kun kenttäkuuluttaja ilmoitti:

"Tiedotus BMW:n omistajalle, rekisterinumero XXX-111: autossa on ikkuna auki".

Falckin olisi ehdottomasti pitänyt vaikka jättää kolmannen erän yllätyslahja jakamatta ja kuuluttaa kaikelle kansalle tiedotteeseen jatko:

"... mutta katso matsi rauhassa loppuun, Falck vartioi autoasi".

Ehkä otteluisäntä ei ollutkaan itse paikalla.

Aloitetaanpa viikko komeasti. Alla Viikon sitaatti:

"Tanja sopii yhteistyökumppaniksi erinomaisesti. Meillä on ollut korkea kynnys, kun olemme etsineet kumppania. Mikä tahansa ei sovi, sillä meille yhteistyö on myös imagokysymys. "

KPMG:n toimitusjohtaja Sixten Nyman perustelee yhtiön päätöstä aloittaa yhteistyö Tanja Poutiaisen kanssa. Osana yhteistyötä Tanja saa mm. kesätyöpaikan.

Sponsorointi taitaa olla vieläkin markkinoinnin harmainta aluetta. KPMG on lehtitietojen mukaan etsinyt Ateneum-yhteistyönsä rinnalle myös urheilijaa. Miksi ihmeessä? Ettei kai vain imagosyistä?

Tällä viikolla minulle on soittanut kolmen eri lehden myyjää. Kaikilla on ollut energiaa, ja hyviä tarjouksia.

Lehden on saanut pilkkahintaan ja kaupan päälle vielä lahjoja. Pakko myöntää, että olen hieman heikkona näihin lahjoihin, mutta rehellisesti sanottuna olen tilannut vain yhden lehden sen lahjan takia.

Fortunen mukana sai aikoinaan laukun.

Levikkiä pitää kuitenkin saada ylös, ja kilpailu R-kioskeilla on kovaa. Jos lukijat saa omaan leiriin, vaikka sitten ilmaiseksikin, he eivät ainakaan karkaa kilpailijoille. Samalla levikki kasvaa ja ilmoitusmyynti kiittelee.

Ja kun asiakkaan saa kerran kiinni, sen voi saada kiinni toisenkin kerran. Kunhan ei mokaa, vaan on pikemminkin ihan tärisyttävän hyvä.

Jään odottelemaan uusia lehtiäni.

Älä ihmettele, jos puhelimesi kohta soi. Se on vain Hockeyn myyjä. :)

Ruotsalainen Institutet för Reklam- och Mediestatistik eli IRM povasi tätä vuotta ennustaessaan, että "ilmoittajat haluavat vahvistaa brändejään - ja käynnistävät uusia asiakaslehtiä".

Toivottavasti sama trendi näkyy myös Suomessa ja toivottavasti ilmoittajat haluavat käynnistää hyviä lehtiä - eikä vain lehtiä.

Seuraava pohdinnan aihe onkin sitten, mikä on hyvä lehti. Kuten niin monen muunkin asian suhteen, lopullisen määrittelyn tekee tietenkin loppukäyttäjä, eli lukija. Periaatteessahan asiakaslehti on kuin mikä tahansa muukin lehti, jolla on oma "tutkimuksenalansa".

Erä-lehti käsittelee eräasioita, Vene-lehti veneitä, Jääkiekkolehti jääkiekkoa ja Suosikki kaikkea, mikä on pop.

Niinpä Tetra Pakin asiakaslehti käsittelee separaattorimaailmaa, Osuuspankin rahoja ja Amerin urheiluvälineitä.

Ongelmaksi muodostuu usein se, että yritykset eivät haluakaan puhua "urheiluvälinemaailmasta" ja "rahoista", vaan ne haluavat kertoa asiakkailleen "meidän välineistämme" ja "meidän sijoituspalveluistamme".

Ja sitten pitää miettiä
a) kiinnostaako se lukijaa
b) onko lehti sillä tavalla uskottava
c) onko uskottavuus tärkeää

Jos vastaus kaikkiin kolmeen on "kyllä" niin töihin vaan. Jos ei, niin kannattanee miettiä lehden konseptia uudelleen.

Ja jopa lehden olemassaoloa. Ei lehti ole ainoa tiedotusväline asiakasmaailmassakaan.

Blogit ovat nyt samanlainen ilmiö kuin verkkosivut 1999. Se, mikä siihen saakka oli ollut pelkkää teknohörhöjen ajanvietettä, olikin nyt tärkeä osa yritysten sisäistä ja ulkoista viestintää.

Ja nyt blogimarkkinoille on ilmestynyt yritysjohtajien blogeja.

Onko Suomessa? (Paitsi tietenkin tämä ;)

Panu Rajalaa ei lasketa.

Kertokaa meillekin.